Tästä se alkaa. Nimittäin esikoistietokirjailijan taipaleen bloggaus tämän Viisasten kiven metsästäjät -blogin kautta. Päätin, että haluan dokumentoida omaa tietäni kirjoittaessani kirjaa, jonka työnimenä on Kultaa ja kuolemattomuutta: Länsimaisen alkemian historiaa.
Valmistuin kesällä 2021 filosofian tohtoriksi englannin kielen oppiaineesta Turun yliopistosta. Miten tämä liittyy alkemiaan? Siten, että väitöskirjani käsittelee englanninkielisiä alkemistisia käsikirjoitustekstejä 1400-1600-luvuilta, eli olen sitä työstäessäni tehnyt vuosien varrella runsaasti taustatutkimusta alkemian historiasta. Väitöstutkimukseni on antanut kerrassaan herkulliset eväät lähteä popularisoimaan alkemiaa. Olen tutkimuksessani kiinnostunut alkemistisista teksteistä historiallisen kielitieteen näkökulmasta, mutta alkemian yleinen historia on hykerryttävän jännää ja kummallista. Olenkin onnellinen päästessäni tietokirjassani jakamaan kaikenlaisia tiedonjyväsiä, jotka eivät olleet väitöskirjalleni relevantteja.
Akateemisen taustani lisäksi olen spefikirjailija ja runoilija. Olen kirjoittanut fiktiota niin kauan kuin muistan, sekä suomeksi että englanniksi – synnyin Englannissa ja asuin siellä ensimmäiset kymmenisen vuottani, eli englannin kieli on toinen äidinkieleni. Tulen varmasti kirjoittamaan tänne paljon (spekulatiivisen) fiktion ja tietokirjallisuuden kirjoitusprosessien eroista ja samankaltaisuuksista!
Minulla on käynyt hurja tuuri tietokirjani suhteen: nyt, kirjoitustyön alkaessa, minulla on sekä apurahoja kirjan kirjoittamiseen että kustannussopimus SKS:n kanssa. Kirjoitan näistä kummastakin myöhemmin – apurahojen hakemisesta tietokirjatyöhön (ja miten se eroaa akateemisten apurahojen hausta) ja kustannussopimuksen solmimisesta. Teen syyskuusta joulukuuhun töitä WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahalla.
Mistäs otsikon elohopea, mistä korpinmusta? Elohopea on länsimaisessa alkemiassa olennainen ainesosa: useiden alkemististen teorioiden mukaan se on viisasten kiven tärkein ainesosa rikin lisäksi. Elohopea symboloi henkilökohtaisella tasolla minulle kirjoitustyön häilyvyyttä ja muuttuvaisuutta: kirjailijalla jokainen työpäivä voi olla erilainen.
Korpinmusta taas viittaa viisasten kiven tekovaiheeseen, jossa työstettävä aine muuttuu mustaksi – tämä vaihe tapahtuu ennen kuin aine voi muuttua valkoiseksi kiveksi, jolla tehdään hopeaa, ja sen jälkeen punaiseksi kiveksi, jolla tehdään kultaa. Tunnen itseni kirjoittajana, eli tiedän, ettei matka tule aina olemaan helppo. Korpinmustia hetkiä tulee varmasti, hetkiä, jolloin tuntuu, ettei työ edisty, että kirjoitusprosessi takkuaa. Korpinmustuus tarkoittaa kuitenkin, että parempaa on luvassa: teksti työstyy eteenpäin ja on taipaleen lopussa valmis.
Pyrin kirjoittamaan uuden postauksen tänne noin parin viikon välein. Luvassa on reflektointia kirjoitusprosessistani, narratiivisuudesta tietokirjoissa, lukemistani aineistoista, ja varmasti kaikenlaista muutakin. Tervetuloa mukaan tälle matkalle, jonka toisessa päässä siintää valmis tietokirja!