Mainitsin edellisessä postauksessani, että tarkoituksena on päivittää tätä blogia noin parin viikon välein. Noh, nyt on kulunut yli kaksi kuukautta tuosta postauksesta, ja kuten saatatte huomata, päivityksiä ei ole näkynyt. Osittain tämä liittyy perisyntiini perfektionismiin: aloin pohtia heti alkuun liian monimutkaista postausta, ja ilmiselvänä lopputuloksena en saanut sitä aikaiseksi, koska tuntui liian vaikealta muotoilla ajatukseni selkeiksi asti.

Hupsistarallaa. Melko tyypillinen seuraus siitä, että mainostaa projektin alussa aikovansa postata joka toinen viikko! Otetaan siis nyt kevyen kautta sen sijaan, että lähden pohtimaan syntyjä syviä tieteen olemuksesta.

Miten Kultaa ja kuolemattomuutta on edistynyt syyskuusta lähtien?

Syyskuun alussa minulla oli kirjoitettuna vain näyteluku, jonka perusteella sain kesäkuussa kustannussopimuksen kirjaa varten SKS:n kanssa. Kirjoitin näyteluvuksi johdannon ensiversion, jotta kustantamo saisi laajempaa kuvaa siitä, mitä kirja käsittelee ja miten lähestyn aihettani.

Kahdessa kuukaudessa Kullan raakaversio on edistynyt aika mukavasti. Tiedostolla on mittaa jo yli 80 sivua, ihan virkkeiksi asti ehtinyttä tekstiä ja runsain määrin muistiinpanoja. Monta alalukua on jo valmiina, ja etenkin keskiajan alkemiasta kertova luku on jo pitkällä. Tiedosto vilisee alaotsikoita ja sotkuisia muistiinpanoja, ranskalaisia viivoja ja muutamia erinomaisiakin virkkeitä. Aikamoista sotkua se on tässä vaiheessa – ja tämän takia en anna pahimpia raakaversioitani luettavaksi edes läheisilleni.

Kirjoitusprosessini on juuri sitä – prosessi, ja alussa varsin sotkuinen sellainen. Kuuntelin keväällä Zoomin kautta Carol Kiriakoksen alustusta akateemisesta kirjoittamisesta, jossa hän sanoi: ”Ensin sotketaan, sitten siivotaan”.

Tämä lausahdus kolahti heti, koska toimin itse tällä tavoin käytännössä kaikessa kirjoittamisessani: fiktiossa, akateemisessa tekstissä, blogipostauksissa. (Alkusysäyksenä prosessikirjoittamiselle toimi ensimmäinen Nanowrimo-osallistumiseni vuonna 2008.) Ensin kirjoitan raakaversion, jossa vaan räiskin tekstiä vapaasti sivulle välittämättä muusta kuin tekstin tuottamisesta. Raakaversion valmistuttua muokkaan tekstistä selkeän, kauniin ja tarkoituksenmukaisen – nämä tarkoittavat toki aivan eri asioita riippuen siitä, onko teksti akateeminen artikkeli, runo tai fantasiaromaani.

Ensin sotketaan, sitten siivotaan.

Carol Kiriakos

Muokkausprosessini tuppaa olemaan pitkä, monipolvinen palapeli. Tämänkaltainen prosessikirjoittaminen on silti tapa, jolla saan parhaita lopputuloksia. Koska itse ajattelen kirjoittamisen kautta, minun on vaikeaa työstää tekstiä päässäni niin, että se olisi jo ensimmäisessä muodossaan luettavaa ja selkeää. Tulen varmasti kirjoittamaan tänne vielä lisää kirjoitusprosessistani.

Tavoitteenani Kullan suhteen on saada joululomaan mennessä valmiiksi vähintään jonkinlainen versio kirjan jokaisesta luvusta. Tämä saattaa olla hieman kunnianhimoinen tavoite, koska olen nyt vaiheessa, jossa minun pitää lukea lisää taustakirjallisuutta aiheista, joihin ei väitöskirjani puitteissa ollut tarpeen perehtyä. Aion silti tehdä parhaani tavoitteen saavuttamiseksi, koska tällaisen virstanpylvään saavuttaminen joululomalle lähtiessä olisi mitä mainioin joululahja itselleni.

Olen nyt puolessavälissä Nanowrimo-haastetta, johon osallistun taas pitkästä aikaa. Työn alla on uusi fantasiaromaani, jota olen marraskuun aikana kirjoittanut tähän mennessä noin 25 000 sanaa. Voisi kuvitella, että romaaniraakileen kirjoittaminen veisi aikaa ja energiaa tietokirjan kirjoittamiselta. Itse asiassa olo on tähän mennessä ollut aika päinvastainen: kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista. Aionkin ottaa tästä luovan räiskimisen kuukaudesta nyt kaiken ilon irti ja jatkaa tietokirjan suhteen samaa energiaa joulukuussa.

Syksyn työ on sotkemista varten. Keväällä aloitan siivoamisen.

Tästä se alkaa. Nimittäin esikoistietokirjailijan taipaleen bloggaus tämän Viisasten kiven metsästäjät -blogin kautta. Päätin, että haluan dokumentoida omaa tietäni kirjoittaessani kirjaa, jonka työnimenä on Kultaa ja kuolemattomuutta: Länsimaisen alkemian historiaa.

Valmistuin kesällä 2021 filosofian tohtoriksi englannin kielen oppiaineesta Turun yliopistosta. Miten tämä liittyy alkemiaan? Siten, että väitöskirjani käsittelee englanninkielisiä alkemistisia käsikirjoitustekstejä 1400-1600-luvuilta, eli olen sitä työstäessäni tehnyt vuosien varrella runsaasti taustatutkimusta alkemian historiasta. Väitöstutkimukseni on antanut kerrassaan herkulliset eväät lähteä popularisoimaan alkemiaa. Olen tutkimuksessani kiinnostunut alkemistisista teksteistä historiallisen kielitieteen näkökulmasta, mutta alkemian yleinen historia on hykerryttävän jännää ja kummallista. Olenkin onnellinen päästessäni tietokirjassani jakamaan kaikenlaisia tiedonjyväsiä, jotka eivät olleet väitöskirjalleni relevantteja.

Akateemisen taustani lisäksi olen spefikirjailija ja runoilija. Olen kirjoittanut fiktiota niin kauan kuin muistan, sekä suomeksi että englanniksi – synnyin Englannissa ja asuin siellä ensimmäiset kymmenisen vuottani, eli englannin kieli on toinen äidinkieleni. Tulen varmasti kirjoittamaan tänne paljon (spekulatiivisen) fiktion ja tietokirjallisuuden kirjoitusprosessien eroista ja samankaltaisuuksista!

Minulla on käynyt hurja tuuri tietokirjani suhteen: nyt, kirjoitustyön alkaessa, minulla on sekä apurahoja kirjan kirjoittamiseen että kustannussopimus SKS:n kanssa. Kirjoitan näistä kummastakin myöhemmin – apurahojen hakemisesta tietokirjatyöhön (ja miten se eroaa akateemisten apurahojen hausta) ja kustannussopimuksen solmimisesta. Teen syyskuusta joulukuuhun töitä WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahalla.

Mistäs otsikon elohopea, mistä korpinmusta? Elohopea on länsimaisessa alkemiassa olennainen ainesosa: useiden alkemististen teorioiden mukaan se on viisasten kiven tärkein ainesosa rikin lisäksi. Elohopea symboloi henkilökohtaisella tasolla minulle kirjoitustyön häilyvyyttä ja muuttuvaisuutta: kirjailijalla jokainen työpäivä voi olla erilainen.

Korpinmusta taas viittaa viisasten kiven tekovaiheeseen, jossa työstettävä aine muuttuu mustaksi – tämä vaihe tapahtuu ennen kuin aine voi muuttua valkoiseksi kiveksi, jolla tehdään hopeaa, ja sen jälkeen punaiseksi kiveksi, jolla tehdään kultaa. Tunnen itseni kirjoittajana, eli tiedän, ettei matka tule aina olemaan helppo. Korpinmustia hetkiä tulee varmasti, hetkiä, jolloin tuntuu, ettei työ edisty, että kirjoitusprosessi takkuaa. Korpinmustuus tarkoittaa kuitenkin, että parempaa on luvassa: teksti työstyy eteenpäin ja on taipaleen lopussa valmis.

Pyrin kirjoittamaan uuden postauksen tänne noin parin viikon välein. Luvassa on reflektointia kirjoitusprosessistani, narratiivisuudesta tietokirjoissa, lukemistani aineistoista, ja varmasti kaikenlaista muutakin. Tervetuloa mukaan tälle matkalle, jonka toisessa päässä siintää valmis tietokirja!