En ole syyskuun jälkeen kirjoittanut blogipostauksia. Siihen on monta syytä, mutta suurin on tämä: äitini kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 1.11. Sitä ennen ja sen jälkeen olen pysynyt kyllä pinnalla, mutta vähä työenergiani on mennyt siihen olennaisimpaan eli itse kirjan kirjoittamiseen.

Pohjattomasta surusta huolimatta olen saanut kirjoitettua näiden kuukausien aikana. Sain kustantajaltani hieman lisäaikaa, mistä olen kovin kiitollinen – äidin kuoleman jälkeiset pari viikkoa olivat vaikeat, enkä saanut kirjoitettua paljonkaan silloin. Kirjoittaminen on toisaalta tuonut myös lohtua.

Jään nyt pienelle joululomalle, jonka toivon virkistävän mieltä niin, että voin tapaninpäivän jälkeen palata taas tekstin ääreen uusin silmin. Tammikuun ajan työstän vielä tiiviisti alkemiakirjaa. Koitan olla aktiivisempi bloginpäivittäjä silloin!

Käsikirjoituksen palauttamisen jälkeen saankin aloittaa uusien ja innostavien haasteiden parissa. Haimme syksyllä kollegoideni kanssa apurahaa Koneen säätiöltä, ja suureksi onneksemme saimme hakemamme kolmen vuoden rahoituksen! Olen älyttömän onnellinen, että pääsen työskentelemään kivojen kollegojen kanssa hankkeessa Tieteen ja taikuuden rajamailla: Noidat, alkemistit ja astrologit keskiajan ja uuden ajan alun englannin kielessä. Pääsen jatkamaan alkemian kielitieteellisen tutkimuksen parissa!

Hyvää talvipäivänseisausta, joulua ja uuttavuotta itse kullekin!