Olen ollut kuluneen viikon ajan kissavahtina ystäväni luona ja tehnyt hurjan pitkiä kirjoituspäiviä. Helteessä ei ole kivointa tehdä aivotyötä, mutta yllättävää kyllä olen ollut todella skarppina – deadline motivoi! Söpöjen kissojen rapsuttelu toimi myös hyvin tauko-ohjelmana.

En varsinaisesti suunnitellut tätä kissavahtiutta kirjoitusretriitiksi, mutta se oikeastaan toimi todella hyvin sellaisena, kun en voinut distraktoida itseäni kaikilla oman kodin projekteilla. Vedin siis aikamoisen spurtin ja juoksin joka päivä kovaa tekstiäni muokaten. En pitänyt lukua sanamääristä, mutta muutin viikon aikana häkellyttävän määrän muistiinpanoja luettavaksi proosaksi ja muokkasin luvuista koherentimpia.

Olin siis luvannut lähettää alkemiakirjan käsikirjoituksen esilukijoilleni 1.7. Lyhyestä virsi kaunis: niin tapahtuikin. Paljon jäi vielä muistiinpanojen tasolle, mutta kirja on ensi kertaa kokonaisuus. Ja nyt käsikirjoitus on poissa käsistäni! Palaan sen pariin elokuussa, kun olen saanut esilukijoiden kommentit.

Olen tällä viikolla myös lähettänyt säeromaanini kustantajille, eli kertakaikkisen huikea kirjoitusviikko. Seuraavaksi sitten heinäkuun verran kirjoitustaukoa, jolloin en ainakaan saa kirjoittaa mitään tavoitteellista. Sormiharjoitukset ja satunnaiset runot tulkoot, jos ovat tullakseen.

Hyvää heinäkuuta!